Pariterapiaan voi hakeutua hyvin erilaisissa parisuhteen pulmatilanteissa. Joskus taustalla saattaa olla pidempään jatkunutta tyytymättömyyttä tai riitaisuutta, tai joskus suhde on kriisiytynyt äkillisen elämänmuutoksen vuoksi. Joskus pariterapiaan hakeudutaan tilanteessa, jossa ero näyttää todennäköiseltä. Tällöin lähtökohtana voi olla epävarmuus myös siitä, onko terapiasta enää hyötyä. Pariterapiasta voi kuitenkin olla apua päätöksenteossa, tai suhteen päättymisen herättämien kokemusten käsittelyssä. Terapia voi tarjota tilan ja ajan rakentavammalle keskustelulle, kuin mikä kotioloissa tuntuu olevan mahdollista.
Pariterapian alussa pulmana on usein keskustelun sujumattomuus. Hiljaisuus tai jatkuva, epärakentava riitely vahvistaa kielteisiä tunteita ja erillisyyden kokemusta suhteessa puolisoon. Joskus suhteessa on tilanteita, jolloin olisi erityisen tärkeää puhua vaivaavista asioista tai tapahtumista, mutta keskusteluyritykset johtavat umpikujaan. Tällöin pariterapia saattaa tarjota neutraalimman ympäristön tilanteen käsittelylle. Oleellista on, että pariterapiassa ei etsitä syyllisiä, vaan ratkaisuja ja tunneyhteyttä toiseen.
Voimauttamossa pariterapia rakentuu kognitiivis-analyyttisen psykoterapian ja tunnekeskeisen pariterapian viitekehyksille.
